Soitto ja laulu ihmisellä ovat ikäskun toinen, pyhempi kieli, jolla itsellensä eli muille haastelee erinäisiä halujansa ja mielensä vaikutuksia; joilla paremmin, kuin tällä tavallisella, jokapäiväisellä kielellänsä ilmoittaa ilonsa ja riemunsa, surunsa ja huolensa, onnensa ja tyytyväisyytensä, toivonsa ja kaipuunsa, leponsa, rauhansa ja muun olentonsa.

Elias Lönnrot Kantelettaren esipuheessa 1840